Kun lapsi ui ja vanhempi somettaa

Stereotyyppinen ja aivan liian yleinen tilanne.

Miksi haluan tuoda aiheen esiin blogissani?

Olen aina rakastanut vedessä olemista. Pienenä halusin hypätä mereen laiturilta, vaikka uimataidosta ei ollut vielä tietoakaan. Sen jälkeen kilpauinti on ollut elämässäni pitkään ja sen myötä olen kouluttautunut uinninvalvojaksi, uimaopettajaksi sekä vauva- ja perheuinnin ohjaajaksi.
Omassa työssäni olen törmännyt lähes päivittäin välinpitämättömiin vanhempiin. Uimataidottomat lapset jätetään maauimalassa yksin altaaseen ja vanhemmilla ei välttämättä ole edes näköyhteyttä lapseen. Tietysti fiksujakin vanhempia on paljon, mutta “vääränlainen” käytös altaalla pistää silmään ja siksi kyseiset tilanteet jäävät mieleen.

“Minä olen tullut nauttimaan kesäpäivästä, enkä istumaan altaan reunalla”
“Lapseni osaa uida, hän on käynyt uimakoulun”
“Ei minun tarvitse vahtia, koska allas on matala”

Nämä kaikki ovat oikeasti esitettyjä perusteluja. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Osa vanhemmista somettaa tai lukee lehteä “vahtien” lasta samalla. Tällöin näköyhteydessä saattaa olla jopa minuuttien tauko. Veden alle vajoamiseen menee kuitenkin vain pari sekuntia.

Suomen uimaopetus ja hengenpelastusliiton mukaan Suomessa on hukkunut tänä vuonna 50 ihmistä (päivitetty 17.7.). Luku on suurempi, kuin viime vuonna samaan aikaan, vaikka viime kesään mahtui ennätysmäärä hellepäiviä.

Toukokuun lopusta tähän päivään hukkuneista 6 on lapsia. Tämä on kaikista surullisin ja SUH:n viestintäasiantuntijan mukaan jopa poikkeuksellisen suuri luku. (HS 22.7.)

Hukkuminen tapahtuu hiljaa. Hukkuva ei huuda, koska hän käyttää kaiken energiansa pinnalla pysymiseen. Hiljainen hukkuminen tapahtuu sekunneissa ja hukkuva näyttää siltä, kuin kiipeäisi näkymättömiä tikapuita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Milloin ihmistä voi kutsua uimataitoiseksi?

Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.

Ei siis riitä, että lapsi on käynyt alkeisuimakoulun ja osaa uida 10 metriä myyrää. Monet lapset joutuvat käymään uimakoulun jopa useita kertoja oppiakseen uimaan. Tässä korostuvat myös vahvasti vanhempien tottumukset ja suhtautuminen veteen. Kun kotona ei tarvitse kastaa hiuksia jos ei huvita, niin siihen ei suostuta uimakoulussakaan.

“Äiti sanoi, että mun ei tarvitse laittaa päätä veteen”

Tämä on ehkä jopa suurin karhunpalvelus, jonka voit tehdä omalle lapsellesi uimaan oppimisen näkökulmasta, ja sen seurauksena oppiminen saattaa viivästyä.

Jos tämä kirjoitus saa edes yhden vanhemman tuntemaan pienen piston sydämessään, olen saavuttanut sen mitä halusin. Monella on varmasti varaa parantaa omien lastensa valvomisessa. Pidetään kellukkeet ja pelastusliivit mukana ja käytetään niitä asianmukaisesti. Opetetaan lapset toimimaan vedessä ja kerrotaan, kuinka kaveria voi auttaa hädän sattuessa.
Ja ennen kaikkea – pidetään vanhemmat käsivarren mitan päässä vedessä olevista lapsista.

Yksikään lapsi ei ansaitse joutua samoihin tilastoihin, joihin on parissa kuukaudessa päätynyt jo kuusi lasta. Siinäkin on jo kuusi liikaa.

Sujautetaan puhelimet ja sanomalehdet laukkuun ja nautitaan kesästä veden äärellä turvallisesti ja lasten ehdoilla ❤

-Erika

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s