Välivuosi – uhka vai mahdollisuus?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäiset päivät korkeakoulussa on ohi. Kerron niistä teille ihan pian! Sitä ennen halusin höpöttää vähän välivuosista ja niihin suhtautumisesta…

Tiedättekö sen tunteen, kun “kaikki muut” saavat unelmiensa opiskelupaikan ja itse jumitat paikallasi toivoen, että kuuluisit edellä mainittujen onnellisten joukkoon?

Tai kun ystävä/tuttu lähtee toteuttamaan unelmiaan esimerkiksi ulkomaille ja katsot vierestä toivoen, että löytäisit jostain samanlaista rohkeutta?

Minäkin tiedän. Mutta vietettyäni kolme välivuotta lukion jälkeen, ja nekin ihan vaan kotikulmilla, tiedän myös paljon muita asioita. Tiedän esimerkiksi mitä on kuulua työyhteisön jäseneksi ja kenen vastuulla tietyt asiat ovat (esimerkiksi seuraavan aamun kahvimaidon tuominen…). Tiedän myös kuinka paljon kuukaudessa menee pelkästään elämiseen ja mitä tulee ottaa huomioon, kun palkkaa ei tule samalla tavalla kuun lopussa, vaan huomattavasti pienempi opintotuki tuleekin kuun alussa. Sen lisäksi osaan ohjata vesijumppaa sekä olla ihmisten edessä pelkäämättä sitä, että mitä se päivästä toiseen kärttyisä vakioasiakas minusta tänään ajattelee.

z_edited

Ja yksi tärkeimmistä: osaan keskustella aikuisten ihmisten kanssa avoimesti.. En ole enää ylläolevan kuvan nuori, vastavalmistunut ylioppilas, joka ei mielellään jutellut tuntemattomien kanssa – saati sitten aloittanut itse keskustelua ventovieraan kanssa. Toki olen huomannut itsessäni sen, että työminä on vielä jonkin verran avoimempi, kuin siviiliminä. Ehkä tämäkin pian muuttuu.

Yhteishaku päättyi kerta toisensa jälkeen osaltani pettymykseen. Ja kun se opiskelupaikka vihdoin avasi ovensa minullekin, mietin, etten silti aiemmista pettymyksistä huolimatta vaihtaisi yhtään kuluneista välivuosista pois. Tai jos vaihtaisin, niin ehkä maksimissaan yhden. En olisi ehkä ehtinyt oppia näitä kaikkia asioita, joista minulle voikin nyt olla suuresti hyötyä aloittaessani opintoni korkeakoulussa. En olisi ehkä osannut käyttää kaikkea potentiaaliani tai uskaltanut tehdä erilaisia ratkaisuja. Enhän minä välttämättä vieläkään osaa – mutta ainakin luulen olevani nyt fiksumpi ja avarakatseisempi.

screenshot_20180629-224609-e1530605655473.png

Työelämä opetti paljon, mutta on tätä opiskelijaelämää odotettukin! (Älkää olettako, etten tekisi töitä opintojen ohella… Kalenteriini on jo buukattu useita työvuoroja…) Ja mikä parasta – tunnen jopa haikeutta. Vaikka olen ylpeä saavuttamastani opiskelupaikasta ja lähden innoissani opintojen pariin, ei mukavasta työporukasta luopuminen silti tunnu kivalta. Lisäksi tämä työpaikka on tuonut elämääni jopa pari ihan oikeaa ystävää ja se, jos mikä on arvokasta.

Lopuksi niille, jotka harmittelevat välivuosien kanssa: tehkää töitä, toteuttakaa unelmianne ja uskaltakaa mennä epämukavuusalueelle. Juuri tuolta epämukavalta alueelta, jossa itsensä haastamiselta ei voi välttyä, minäkin tulin saaneeksi hienon mahdollisuuden työpaikassani. Vaikka välivuosi tuntuisi ajatuksena lähinnä epämiellyttävältä, se voi tuoda elämään asioita, joita et olisi koskaan osannut toivoa.

“Your story is unique & so so different… Not worthy of comparison”

Elä täysillä omaa elämääsi, äläkä vertaile sitä muihin. Tsemppiä kaikille välivuotta viettäville, teidän vuoronne tulee vielä. Se tulee, vaikka siihen ei jaksaisi aina uskoa ❤

-Erika

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s